Uunipellillinen mustikkapiirakkaa

Käsin taikinaa vaivatessa joskus miettii, että mitenköhän sitä saa kädet puhtaaksi leipomisen jälkeen, mutta niin vain ne on joka kerta saatu. Taikinan vaivaamisessa on jotain terapeuttista, puristella tuollaista pehmeää massaa oman mielensä mukaan ja se ei mene rikki, vaikka kuinka ronskeja otteita käyttäisi.

Joskus tuntuu, että mustikkapiirakan taikinapohja kestää paljon enemmän rasitusta kuin mikään muu maailmassa. Ei parisuhdetta voi käsitellä yhtä huolettomasti. Ei puoliso kestä kahtakymmentä minuuttia leivinuunissa ja ole sen jälkeen entistä herkullisempi. Ei puolison jäänteitä saa huuhdeltua käsistä yhtä helposti kuin lähtee taikinan jämät vaikka ihan kylmällä vedellä ilman saippuaa.

Jos mustikkapiirakka palaa uunissa karrelle ja sen heittää roskiin niin kukaan ei kaipaa eikä soittele perään. Mutta teeppä samalla tavalla puolisolle.