Kettumainen mustikkapiirakka

 Voi Pyhä Sylvi sentään - vai pitäisikö sanoa Pyhä Silvia, joka oli paavi Gregorius Suuren äiti? Joka tapauksessa mitä mainioin nimi tuo Silvia, koska etymologialtaan se tarkoittaa metsää ja missäpä muuallakaan ne parhaat mustikat kasvaisivat. Pyhä Silvia on katolisen kirkon pyhimyksiä ja tämän kertainen reseptimme johdattaakin meidät niin hyvän piirakan pariin, että melkein kaduttaa, että tullut mitään muita maistaneeksi - makunystyrät anovat armoa tämän äärellä.

Ja tämä ei olekaan pelkästään makea hyve. Tämä jännittävä ja vatsanpohjaa kiihottava piirakka yllättää meidät hapokkuudellaan. Ja ollaan ovelia kuin ketut, kun mustikoiden kaveriksi tähän laitamme pihjalanmarjoja - happamia ovat!

Tämän valmistuksessa käytämme normaalia alempaa lämpötilaa uunissa, voisiko sanoa, että missään manalan liekeissä tätä ei tehdä vaan piinaavan kärsivällisesti annetaan tämän kypsyä valmiiksi vuoassaan. Samalla kun odotamme pääsevämme maistamaan tätä katkeran hapanta herkkua, joka toki ensiksi on makea ja mieltä ylentävä niin pian sieltä pinnan alta paljastuu ikeniin asti iskevä karvas maku, joka muistuttaa siitä mitä on tullut tehtyä. On kuin olisi pettänyt rakastaan ja nyt omatunto soimaisi kiirastulen lailla. Pitäisikö pyytää anteeksi? Ja voiko mikään piirakka hyvittää tuota tekoa?